Ajatuksillani on vaatteet.
Puen ne päällesi
ja alat puhua minulle.
On lahjojen aika.
Olet valtatiellä ja rakastat vauhtia.
Tiet luokseni tulevat
pieniä polkuja pitkin.
Unohda kiire arjen pörssiin
ja virka-aikaan, sillä täällä
lakaistaan jo lattioita.
Osaatko laulaa suu täyttä
tuulen kuisketta?
Minä opetan.
Mene avaralle mäelle
ja vihellä,
halaa
vastaantulevaa keijua
ja naura ja tanssi.
Jätä kengät kivelle
ja anna varpaasi koskettaa
maata.
Käännä kasvosi
tuulen puhetta kohti.
Kirsti Tuulipuro
Kiireen keskelle
löytyi tila
kiireettömyydelle,
sisimmän hiljaisuudelle.
Elämän
äänien keskelle
avautui hiljaisuus
jota aikaisemmin etsin
yksinäisyydestä
vuorten huipuilta
merten ääriltä
tyhjiltä poluilta
joita levottomat
askeleeni täyttivät
yhä uudelleen
ja uudelleen.
Kuinka hämmentävää
kohdata etsimänsä
arjen onnellisuudessa
löytämänsä työn merkityksellisyydessä
kohtaamiensa ihmisten sielun kauneudessa.
Kuinka nimeäisin
ilman että rikkoisin?
Kuinka kertoisin
ilman että väärin rajaisin?
Kuinka jakaisin
ilman että täysin tyhjentäisin?
Mitä tehdä
kun tuntee löytäneensä?
Hengitän iloa.
Kati Tuulipuro
Ehdinkö mukaan
elämän virtaan
elämän kiertoon
elämän kulkuun?
Saavuttaako elämä
jokaisen lapsensa,
ohjaako eteenpäin
suojaako pimeältä?
Antaako elämä
kaikkensa
elämän puolesta
elämää tukien?
Joka aamu
herään
uuteen päivään
elämään.
Kati Tuulipuro
Uuden oppimiseen
liittyy kasvun kokemus.
Uuden oppimiseen
kuuluu myös
harha-askeleen mahdollisuus.
Kun en pelkää horjahtaa
vaan tiedostan
pystyväni tarvittaessa
valitsemaan uuden suunnan,
uskallan elää elämäni
iloiten kasvukivuistani,
uuden kasvun mahdollisuuksista.
Kati Tuulipuro
Pisaroita
valuu tasaisena virtana
niin että syntyy lammikko
vettä juurille, kasvustolle
vettä lapselle talsia ja leikkiä.
Sanoja
valuu tasaisena virtana
niin että syntyy runo, tarina
ilostuttamaan
lohduttamaan lukijaa
avaamaan ajatusten kirjaa
teksteiksi.
Kirsti Tuulipuro
Päivän aikana
kohtaan kasvoja:
iloisia
surullisia
onnellisia
totisia
huolestuneita
nauravaisia.
Löydän kaikista
piirteitä itsestäni –
opin ymmärtämään
ihmisyyden monimuotoisuutta.
Kati Tuulipuro
Elämän aallokko
vaihtelee tyvenestä vaahtopäihin.
Kesy järven pinta
on lempeä, leppoisa, unelmoiva
pilvikuvajaisineen, kuunsiltoineen.
Kevyt tuuli saa aallot
heräämään, helmeilemään
liikuttamaan kaarnalaivaa
purjeet avautumaan.
Myrskyssä seilaaminen
vaatii taitoa, aina ei sekään riitä
vaan tarvitaan onnea ja rukouksia.
Rannalta katsottuna
myrsky puhdistaa, ojentaa.
Myrskyn keskellä
alastomuus on täydellinen
ei ole mitään mihin piiloutua, tukeutua
todellinen itse astuu esiin
paljaana, koruttomana.
Kirsti Tuulipuro
Tallennan kesää
solujen levypinnoille.
Varastoin kesätuulta iholle,
koivun tuoksua, metsämansikoiden
aromeja hellepäivänä
laskevan auringon värejä
unelmoivia kumpupilviä
kasvavan viljan tanssia
puiden lehtien
rauhoittavaa musiikkia.
Talven hiljaisuudessa sitten
avaan kesän aarrearkkuni.
Kirsti Tuulipuro